Liikunnan oikkuja

Urheilu, kuntoilu, mikä tahansa liikunta on vähintäänkin haasteellista kun jumppakaverina kulkee suolistosairaus. Liikunta on kuitenkin ollut minulle aina tärkeää ja elämäntapakin.

Teini-iässä sairauteni ei juurikaan vaivannut, joten pystyin harrastamaan tanssia intensiivisesti. Parikymppisenä Crohn oli jo vahvasti läsnä, mutta pystyin silti rauhallisina aikoina käymään kuntosalilla ja ohjatuilla ryhmäliikuntatunneilla. Lenkkeily kiinnosti, mutta se ei oikein ottanut tulta alleen, koska jokainen lenkki piti keskeyttää viimeistään kahdenkymmenen minuutin kohdalla pakottavaan vessan tarpeeseen. Pari kertaa jouduin käymään lenkkipolun varrella lähiravintolan tai vastaavan vessassa ja sen jälkeen pääsin nipin napin kävellen takaisin kotiin. Jos kuitenkin lenkkeilin, tein sen mieluiten kuntosalin juoksumatolla, josta oli lyhyt matka vessaan.

Kun sairaus sitten paheni huomattavasti, liikunta jäi hyvin vähälle, lopulta kokonaan. Kun keho taistelee tauotta tulehdusta vastaan ei voimat tai palautumiskyky millään riitä liikuntaan, kun kaikki kuluu jo maatessa. Korkeintaan rauhallinen kävely tai venyttely voi hetkellisesti onnistua. Suurimmaksi osaksi kuitenkin ajatus vessapaperin ja vaihtovaatteiden mukaan pakkaamisesta tai kyykkykakasta jossakin puskassa, lannisti tahtoni edes yrittää ja jäin kotiin sohvannurkkaan suoratoistopalvelun viihdytettäväksi.

Avanteen kanssa voin viimein kokea, kuinka kehoni voimistuu liikunnan kautta. Kiireen tuntu on liikunnassakin hävinnyt ja voin nauttia kehoni kyvystä rasittua positiivisesti.

Vuosi sitten uskaltauduin ottamaan itselleni taas kuntosalikortin. Nyt pystyn jo hölkkäämään 45 minuutin lenkkejä ja voimaharjoittelussa vastuspainot ovat tuplaantuneet. Olen todella ylpeä itsestäni, että olen vihdoinkin osannut olla maltillinen ja sen seurauksena olen toistaiseksi selvinnyt kokonaan vammoitta. 

Ei sinne salille tarvitse lähteä repimään itseään rikki, kun vähempikin riittää. Jos väsyttää, en enää pakota itseäni liikkeelle tai nuhtele itseäni siitä, etten jaksa, halua tai pysty. Väsyneenä paras vaihtoehto on edelleen se sohvannurkka hyvän kirjan tai sarjan kanssa.