Laulu äidille

Ja kaikille niille, jotka minua kannattelevat.

Jokainen, joka sairastaa, on loppujen lopuksi sairaudessaan yksin. Kivuista on selvittävä itse. Pelot on kohdattava itse ja sairauden arvaamattomuus ja siitä johtuva epävarmuus on kohdattava yksin ja itse. Kukaan muu ei voi sairauttamme sairastaa puolestamme.

Silti läheisten läsnäolo on korvaamatonta. Myötätunto, ystävälliset sanat, läheisyys, vieressä istuminen, ymmärtäminen ilman sanoja. Sen voi vain meistä kaikista läheisimmät tarjota.

Valitettavasti se tarkoittaa sitä, että ne, jotka ovat meitä lähimpänä, joutuvat myös osaltaan osallistumaan sairastamiseen ja sairaan maailmaan. Se voi olla ihan yhtä kuormittavaa kuin itse sairastaminen. Ulkopuolelta sairautta läheltä seuraava joutuu kohtaamaan pelkoa, epävarmuutta, voimattomuutta ja riittämättömyyttä.

En voi kuvitella mitään pahempaa kuin että oma lapsi sairastuisi vakavasti. Minun äitini on kohdannut tämän pahimman kaikkien lastensa kohdalla. Äitini on melkein menettänyt kolmesta lapsestaan kaksi. Miten äiti teet sen? Miten kohtaat ne tilanteet kerta toisensa jälkeen ja silti nouset toisessa päässä aina vain vahvana ja valmiina seuraaviin koitoksiin? Kertaakaan äitini ei ole kyseenalaistanut avun tarvettani tai voimieni puutetta. Kertaakaan äitini ei ole valittanut, ettei jaksaisi minua tukea. Jos voisin valita itselleni maailman kaikista voimista yhden, valitsisin oman äitini supervoimat.

Äitini ja minä vuonna 1980.

Olen todella onnekas, kun voin sanoa, että äitini luonnonvoimien lisäksi minua ympäröi tiivis perhe ja suku. Olen tuosta tuesta tietoinen ja kiitollinen joka päivä. En ole helposti autettavissa. Olen se, joka haluaa ulospäin näyttää, että minähän pärjään, että en tarvitse apua. Osittain se on selviytymiskeino ja osittain omanarvontunteen suojaamista. Olen ylpeä siitä, miten paljosta selviän omin voimin. En ole ylpeä siitä, miten paljon olen kieltänyt avun tarvetta, kun sekä omani että lasteni turvallisuus on ollut uhattuna.

Ehkä jo tieto siitä, että apu on tarjolla saa minut yrittämään vielä hieman pidempään yksin. Tiedän, että yhdellä puhelulla läheiseni järjestävät lapsilleni hoitoa ja minulle kyydin sairaalaan tai valmiiksi ostetun kauppakassin ja ruuantekijän. Tämä tieto kulkee mukanani ja osaltaan vahvistaa omaa jaksamistani. 

Minulla on myös muutama läheinen ja kultaakin arvokkaampi ystävä. Ystäväni ovat ihmeellisiä kyvyssään ymmärtää rajallisuuttani ja kyvyttömyyttäni olla vastavuoroinen ystävä. Toivon silti, että he tietävät, että haluan aina tukea ja auttaa heitä sekä hyvässä että pahassa, vaikka keinoni usein ovatkin rajalliset.

Voi kun voisin antaa takaisin. Sitä konkreettista apua. Eniten osaan tukea läheisiäni kuuntelemalla ja tarjoamalla järjen ääntä. Mutta valitettavasti joudun olemaan useimmiten autettavassa päädyssä.

Olette kaikki sydämessäni ja ajatuksissani. Päivittäin. Vaikka on aikoja, kun sulkeudun kuoreeni ja piiloudun maailmalta, te olette mukanani. Muistutatte minua siitä, että jos ympärilläni on noin hienoja ihmisiä, on minussakin pakko olla jotain hyvää.