Kahden kodin elämää

Näen säännöllisesti unia ensimmäisestä omasta kodistani. Se oli tilava yksiö ja hyvin vaatimattomasti sisustettu, mutta siellä elin omana itsenäni ja nuoruuteni parhaat vuodet. Se edustaa minulle tänäkin päivänä itsenäisyyttä ja omaan aikuisuuteeni kasvamisen alustaa.

Viimeksi uneksin tuosta sinkkukodistani, kun lapseni olivat imeväisikäisiä ja kaipasin kipeästi omaa tilaa. Nyt näen taas samoja unia. Unissa olen jollakin ihmeen keinolla säilyttänyt yksiöni kaikkien näiden vuosien kuluessa ja se on edelleen lähes samannäköinen. Unissani palaan sinne, kun kaipaan rauhaa ja itseäni ilman lapsia tai rasittavaa arkea. 

Koti on sekä unissani että todellisuudessa paikka, josta haen rauhaa ja turvaa. Kotini on paikka, jossa saan täysin heittäytyä oleskeluun tai mielipuuhiini ja jossa voin olla vain itseni. 

Minulla ei ole ollut kokonaista, omaa kotia nyt kahteen vuoteen. Eron jälkeen entinen puolisoni ja minä vuorottelemme kahden kodin välillä, jotta lasten ei ole tarvinnut muuttaa ja jotta he ovat saaneet aikaa sopeutua elämään yhden vanhemman kanssa kerrallaan. Nyt alan jo väsymään tähän järjestelyyn. Lapsetkin kyselevät jo, että milloin me muutetaan? He tietävät, että jossakin vaiheessa heillä tulee olemaan kaksi kotia. He ovat siihen valmiita. Uskon, että tämä siirtymävaihe on ollut sekä heille että meille vanhemmille tärkeä, mutta oman kodin puute ei ole missään nimessä helppo ratkaisu kenellekään. Sitä ikään kuin laittaa oman elämänsä tauolle niinä hetkinä, kun viettää aikaansa vieraassa asunnossa, jossa on vain käymässä silloin, kun lapset ovat isänsä kanssa.

Matkalaukkuelämää

Kun ei ole rahaa, ei voi kovin helposti valita, missä asuu. Koska en voi enkä halua kokonaan vaihtaa asuinympäristöämme ja turvaverkostoamme tai lasten hoitopaikkaa, olen joutunut odottamaan omaa asuntoa kohtuuttoman pitkään ja odottelen edelleen.

Kunnes se oma koti löytyy, joudun jatkuvasti perustelemaan itselleni tämän hetkisen tilanteen ja siitä selivämisen. Lasten takia....lasten takia....lasten takia. Lasten takia teen mitä tahansa ja loppujen lopuksi lasten paras on minunkin parhaani. Kunnes koti löytyy, elän unissani siinä omassa yksiössäni, joka muistuttaa minulle, että koti on loppujen lopuksi siellä, missä sydänkin.