Somessa vilisee kuvia unelmakartoista ja uudenvuodenlupauksista. En itse ole koskaan uskonut vastaaviin, ehkä koska en ole uskaltanut sellaisia laatia. Jotenkin olen antanut itseni uskoa, että se olisi konkreettinen muistutus siitä, mitä en taaskaan voi saavuttaa.
Tänä vuonna ja jo vähän viimekin vuonna huomaan tekeväni jonkinlaista unelmakarttaa ajatuksissani. Ehkä ikä ja elämänkokemus ovat avanneet mielessäni ikkunan sille, että aina voi toivoa ja unelmoida. Se ei voi satuttaa. Päinvastoin unelmoiminen voi olla ulospääsy jostain arkisesta, kuormittavasta tai ahdistavastakin tositilanteesta. Unelmoimisen avulla voi mielikuvissaan avata itselleen rajoja, joita ei tosielämässä voi ylittää.
Unelmoidessa saattaa kuitenkin syttyä jokin prosessi, joka pikkuhiljaa alkaakin ulottumaan todellisuuteen. Uskallan nyt kypsempänä ja hyvinvoivana ajatella asettavani itselleni tavoitteita. Toivon tulevalta vuodelta enemmän kuin pitkään aikaan. Uskallan jopa toivoa enemmän kuin terveyttä. Näitä tavoitteita ajatellessani sopivissa annoksissa silloin tällöin, huomaan suuntaavani toimintaanikin tavoitteen tai unelman suuntaan. Tosin lopputulos ei välttämättä näytä todellisuudessa siltä kuin unelmassa, mutta sisältö ajaa saman asian ja täyttää juuri sille unelmalle tarkoitetun tarpeen.
Ajatusteni unelmakartassa vierailee tänä vuonna kuvia turvallisuudesta, itsenäistymisestä ja elämästä, joka näyttää minulta itseltäni. En voi laatia suunnitelmia matkoista tai asioista, jotka vaativat taloudellista pääomaa. Mutta voin suunnitella rakentavani elämää omilla ehdoillani, omaan suuntaani.
Tänä vuonna tärkeimmät teemani ovat koti, rakkaus, ystävyys, menestys ja pysyvyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti