Silloin jalat tukevastikin maassa seisova horjuu pahasti. Turvallisuuden tunne katoaa ja elämä itsessään muuttuu uhkaavaksi.
Lapset kaikessa ihanuudessaan tuovat mukanaan myös järisyttävää huolta, elämän aikatauluttamista ja riittämättömyyden tunnetta.
Sairaus pakottaa kyseenalaistamaan elämän merkityksellisyyttä ja saa pohtimaan elämän rajallisuutta.
Ero tekee monikosta yksikön. Jokapäiväinen aikuiskontakti katoaa ja eron osapuolet menettävät perheenjäsenen.
Nämä elämänmuutokset johtavat uusiin muutoksiin. Lasten myötä omaa elämää pitää järjestellä uusiksi. Sairaus tekee muutoksia omiin toimintatapoihin ja työelämään. Ero pakottaa ajattelemaan perhe-elämää uusin silmin ja luopumaan tutusta ja turvallisesta.
Ajan kanssa ehkä oppii löytämään muutoksista hyvääkin. Mutta aikaa tarvitaan. Itseltään ei voi vaatia hyppäämistä uuteen ja tuntemattomaan täysin luottavaisin mielin. Asioiden tarkastelu ja punnitseminen ajatusten tasolla ja pitkällä aikavälillä voi johtaa ratkaisuihin, jotka tuntuvatkin helpottavilta ja yllättävän toimivilta.
Välillä ratkaisuihin pääseminen vaatii kokeiluja, epäonnistumisia ja uusien ajatusmallien omaksumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti