keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Ava-mikä?

Mikä on avanne? Minkälaista on elää avanteen kanssa? Minkälainen avanne on käytännössä?

Kun sairaalassa kysyy, mikä avanne on, saa tehokkaan tietoiskun siitä, että se on
tulos leikkauksesta, jonka tarkoituksena on poistaa sairaus tai lievittää oireita. Se on keinotekoinen aukko, jonka kautta ulosteet tai virtsa pääsevät poistumaan suolesta tai virtsateistä. Suoliavanne tehdään tuomalla suolen pää vatsan pinnalle avanteen (aukon) muodostamiseksi. Avanne itsessään ei ole sairaus ja avanteen kanssa on mahdollista elää normaalia elämää.

Eniten minua kuitenkin askarrutti ennen avannetta oli sellaiset elämään vaikuttavat seikat kuin, että haiseeko se, kuuluuko se, näkyykö se, sattuuko se?

Vastaus näihin kaikkiin on ei. Vaikka kuinka itsestä välillä tuntuu, että se tekee noita kaikkia, ei ulkopuolinen voi avannettani nähdä vaikka hakemalla hakisi.

Se ei haise. Pussi, joka roikkuu vatsan päällä on pieni, ihonvärinen ja siinä on suodatin, joka päästää luonnollisia kaasuja ulos, mutta pitää hajut sisällä. Pussi on kiinni vatsan ihoon liimattavassa pohjalaatassa. Itse käytän kaksiosaista sidosta, jossa pussi kiinnitetään laattaan "minigrip"-tyylisesti. Liima on niin tehokas, että pohjalaatta pysyy paikoillaan jopa 4 päivää. Pussia pitää vaihtaa tarpeen mukaan, eli suolen toiminnan mukaan. Itselläni tämä vapauttaa jopa 5 tuntia vessassaoloa päivässä. Vietän vessassa normaalisti nyt yhteensä n. 20 min. päivässä.

Se ei kuulu sen enempää, kuin normaalikaan kaasun päästely. Kun suolistossa muodostuu kaasuja, voi avanteestakin päästä pieruja. Niitä ei voi hallita samalla tavalla, kuin peräsuolen lihaksistolla. Ruokavaliolla voi kuitenkin jonkinverran hallita kaasujen muodostumista. Omani ei pidä juuri lainkaan ääntä paitsi, jos sorrun rakastamiini irtokarkkeihin. Olen silti hiljaisempi pussin kanssa, kuin ennen...

Se ei näy. Kun pussi on tyhjä, sen saa täysin peittoon vaatteiden avulla. On olemassa yksiosaisia sidoksia, joista ei edes jää "minigrip"-renkaan aiheuttamaa kohoumaa. Itse vaihdan pussini heti, kun se vähänkin täytyy, sillä en pidä pullottavasta ja painavasta tunteesta vatsan päällä. Näin pussi myös pysyy näkymättömissä.

Kun sain ensimmäisen väliaikaisen avanteeni 21-vuotiaana, olin erittäin huolissani ulkonäöstä ja siitä, voisinko käyttää matalavyötäröisiä housuja. Tuolloin todella tökerö hoitaja totesi, että tästä lähtien joudun käyttämään pellehousuja, jotka ulottuvat rintaan saakka. Huom! tuohon aikaan korkeavyötäröiset housut eivät olleet muotia eivätkä myöskään saatavilla. Totuushan ei ollut tämä hoitajan toteama, mutta koska avannetuotteet olivat vielä rajalliset, ompelin itse vanhoista topeista vöitä, jotka litistivät sidokset vaatteiden alle. Nyt niitä saa ostaa monessa muodossa, pitsisinäkin. Ja vannon "grannypantsien" ja kevyesti tukevien alusvaatteiden nimeen. Korkeavyötäröiset housut tai raskaushousut ovat myös suosikkejani, koska ne tukevat vatsaani ja samalla myötäilevät avannepussia ja auttavat sen kätkemisessä.


Kun avanne ja leikkaushaavat paranevat ja kun tikit avanteen ympäriltä on poistettu, ei avanne tunnu miltään. Suolen toimintaakaan ei juurikaan tunne. Aluksi sidoksen liimapinnat voivat kiristää ja tuntua iholla vierailta, mutta yleensä sidosten koko pienenee, kun suolen leikkausturvotus laskee ja kiristävä tunne katoaa.

Suurin työ tapahtuu korvien välissä. Olenko vielä ihan hyväksyttävästi ihminen avanteellisena? Voinko enää muiden silmissä näyttää ns. normaalilta? Voinko tehdä kaikkea sitä, mitä olen tähänkin mennessä tehnyt tai halunnut tehdä? Olenko enää puoleensavetävä? Voinko käyttää kauniita vaatteita?

Parasta avanteen kanssa elämisessä minun kohdallani on se, että kun pitkään olen elänyt todella rajoitettua elämää vessassa, voinkin nyt tehdä asioita, joita en edes kuvitellut voivani koskaan enää tehdä! Esimerkiksi uida ja lenkkeillä. Itselläni on lapsiluku täynnä, mutta tiedän, että raskaaksikin voi tulla avanteen kanssa ja synnyttää normaalisti.

Minulla on se etu, että olen saanut sopeutua ajatukseen avanteesta melkein 20 vuotta. Vaikeinta on varmaan niillä, jotka saavat avanteen äkillisen sairastumisen tai onnettomuuden seurauksena. Tai niillä, joilla ei löydy sopivia avannesidoksia esim. huonosti tehdyn avanteen takia. Sen olen itsekin kokenut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ovia

Aukaisin oven, enkä saa sitä enää kiinni. Olen ihan vilpittömästi ollut sitä mieltä tai vakuuttanut itseni siihen uskoon, etten enää ka...