Miten kasataan ihminen uudestaan romahtaneista palasista?
Miten opetellaan jälleen seisomaan omilla jaloillaan, kun kaikki, mikä tuntui tasaiselta vedettiin väkisin alta pois?
Miten paikataan särkynyt sydän ja sirpaleinen mieli?
Siihen tarvitaan vahvan tahdon lisäksi vahva usko siihen, että asiat voivat korjaantua ja parantua. Siihen tarvitaan ymmärrystä siitä, että asiat eivät voi koskaan enää palata ennalleen. Tarvitaan tieto siitä, että entinen ei aina ole parempi. Kaiken vanhan nollaantuessa, voi syntyä jotain uutta ja vahvempaa.
Siihen tarvitaan myös muita ihmisiä ja jo aikuiseksikin ehtinyt tarvitsee vanhempiensa tai lähimpänsä rakastavaa, sallivaa katsetta ja heidän sylissään itkemistä, lapsen tasolle putoamista. Siitä itkevästä, syliä kaipaavasta lapsesta palautuu hiljalleen taas itsenäinen aikuinen ja vanhempi omille lapsilleen.
Siihen tarvitaan aikaa, toivoa ja rakkautta. Ennen kaikkea rakkautta itseään kohtaan. Sirpaleista koottava uusi keho vaatii huomiota, lempeyttä ja herkkyyttä. Sirpaleista koottava mieli vaatii sallivaa asennetta ja lepoa. Sirpaleista koottava sydän vaatii ymmärrystä, ystäviä ja tunteiden rohkeaa kohtaamista.
Näillä aineksilla uusi ihminen luodaan ja samojen ainesten säännöllinen lisääminen vahvistaa uutta olemusta ja nostaa sen aiempaa korkeammalle.
Se on mahdollista. Kun vanhat ovet sulkeutuvat, voivat uudet avautua. Täytyy vain uskaltaa koputtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti