...sanoo rikas ihminen!
Rahattomuus on verrattavissa sairauteen. Kuten sairaus, rahattomuuskin rajoittaa, nöyryyttää, rikkoo omanarvontunnetta ja heikentää elämän laatua.
Kun sairaus kroonistuu, se vie työkyvyn. Se johtaa väkisinkin tulojen alenemiseen ja perustoimeentulon katoamiseen. Voi käydä jopa niin, ettei ollenkaan pääse työelämään. Jääkin opiskelutasolle, joka sekin pitkittyy, kun sairaus estää opiskelemasta? Miten ja millä meidän sairaiden oletetaan elävän? Myös meillä on harrastuksia, lapsia elätettävänä ja normaaleja arjen taloudellisia kuluja. Lisäksi meillä on suuret lääke- ja sairaanhoitokulut tai vakuutusmaksut ja yleensä erityisruokavalio kaupan päälle.
Kun on sairas, työkyvytön ja toimintakyvytön, yhteiskunta olettaa, että ihminen kadottaa perustarpeensa.
Kaikista vähiten sairaana pitäisi saati jaksaisi stressata talousasioista. Mutta paradoksaalisesti juuri kroonisesti ja vaikeasti sairas joutuu aivan helvetilliseen toimeentulokamppailuun. Se kamppailu on nöyryyttävää, turhauttavaa, tuloksetonta ja äärettömän monimutkaista. Siinä katoaa pahimmillaan viimeisetkin ihmisarvon rippeet ja merkityksellisyyden tunteet.
Joskus tuntuu, että mieluummin elää rahanpuutestressissä, kuin lähtee taistelemaan etuuksien hakemisen vaatimiin kiemuroihin. Mutta kun on lapsia, ei voi heittäytyä tekemättömyyteen, vaikka kuinka haluaisi tai jopa tarvitsisi rauhaa.
Sitä joutuu selittämään elämänsä jokaisen rahallisen menon. Rahankäyttö ei enää ole yksityistä. Jos on oma auto, joka yleensä turvaa sairastavan perheen liikkumisen ylipäänsä mihinkään, siitä rokotetaan. Jos on omistusasunto, jonka on mahdollisesti työllä ja vaivalla saanut joskus raavittua alleen, siitä rokotetaan. Jos on tehnyt lapsia ja eronnut, siitä rokotetaan. Jos ylipäänsä on rakentanut itselleen jonkinlaisen elämänlaadun, siitä rokotetaan, kun ansiotulot väistämättä putoavat ajoittaisen tai pysyvän työkyvyttömyyden takia.
Sairaan ihmisen elämän myötäelämisen ja ymmärryksen puute näkyy vahvimmin silloin, kun pyytää yhteiskunnalta apua. Avun tarve täytyy perustella tarkemmin kuin mikään työhakemus tai cv. Ja jos apua saa, se on niin niukkaa, että kädestä suuhun eläminenkään ei onnistu, kun käsi jää väistämättä tyhjäksi ennenkuin seuraava almu kolahtaa tilille.
Yritä siinä sitten elää itsenäisenä aikuisena edes ne hetket, kun sairaus ei vie kaikkea tilaa elämässä. Sitä on täysin riippuvainen ei ainoastaan sairauden oikuista, vaan myös vähien rahojen rajaamista puitteistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti